UUSI BLOGI

Tässä blogi, jonne julkaisen juttuja kirjoista lukudiplomin jälkeen:


http://skippingpages.blogspot.com


Tervetuloa lukemaan!

20/20 - HARUKI MURAKAMI: Norwegian Wood

Tässä jokin epilogin tapainen kirjaan

Kesti vuosia ennen kuin elämä tuntui taas normaalilta. Jotenkin. Kasvot alkoivat sulautua mielessäni yhdeksi massaksi. Midori, Nagsawa, jopa Reiko – en ollut enää varma miltä he näyttivät. Osan heistä halusin jo unohtaa.

Hän oli aina alitajunnassani. En uskaltanut ajatella häntä, mutta pienet asiat herättivät hänen muistonsa sisälläni. Oli se sitten satunnainen sieväkasvoinen tyttö baarissa, värikäs muovipinni hiusten lomassa, pitkä kävely Tokion halki. Lumihiutaleet.

Muistin kuitenkin hänet vasta kun kuulin Norwegian Woodin. Melodia ja sanat luikertelivat sisälleni. Siitä on kauan. Hän poistui, minä jäin.

Ja hän jätti minulle Norwegian Woodin.

19/20 - F. SCOTT FITZGERALD: Kultahattu

Tehtävä 1 - Arvostelu

 

 

Kultahattu (englanninkielinen alkuteos ”The Great Gatsby”, ”Mahtava Gatsby”) on amerikkalaisen kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin tunnetuin romaani, jota voidaan myös pitää klassikkona. Kirja sijoittuu 1920-luvun huolettomaan jazz-aikaan ja sen kertoja on noin 30-vuotias Nick Carraway, joka muuttaa Long Islandille West Eggiin alueelle. Naapuriksen Carraway saa arvoituksellisen herra Gatsbyn, joka järjestää usein riehakkaita juhlia, joissa näyttää itse loistavan poissaoloaan. Carraway tutustuu ensimmäisissä juhlissaan mieheen, joka paljastuu pian itse herra Gatsbyksi. Myöhemmin heistä tulee jonkinsortin ystäviä ja he viettävät aikaa erityisesti Nickin serkun Daisyn, tämän aviomiehen ja ystävättären kanssa. Selviää, että Gatsby ja Daisy ovat aikoinaan olleet rakastavaisia eivätkä Gatsbyn tunteet ole vieläkään viilenneet. Kirjassa kuvataan ihmissuhteiden kehittymistä ja raotetaan pikkuhiljaa Gatsbyn arvoituksellista maailmaa.

 Kultahattu on mielenkiintoinen teos, joka onnistuu pitämään otteessaan ja antaa loistavan kuvan 20-luvun hengestä. Sen hahmot ovat hienovaraisesti rakennettuja, joista jokainen erottuu erikseen. Mieleeni jäi erityisesti Daisyn ystävä Jordan jonka sutkautuksille nauroin aina ääneen. Teksti on sujuvasti kirjoitettua – helppolukuista siihen nähden että kyseessä on hieman vanhempi kirja, mutta siihen on keskityttävä että saa kaiken irti. Kirjassa symbolismi tulee esiin upeasti, esimerkiksi kuvatessaan valoa jonka Gatsby näkee lahden toisella puolella ja jota kohti kurottaa, mikä symboloi hänen yrityksiään päästä takaisin Daisyn suosioon, tuloksitta. Ehkä juuri hienovaraisen symbolismin takia kirja on suosittu teos luetettavaksi erityisesti Amerikan kouluissa.

Kirjan juoni eteni tasaisesti, ikään kuin rauhallisen utuisissa tunnelmissa ja sen maailmaan oli helppo uppoutua kiireisenkin arjen keskellä. Loppuhuipennoksen tienoilla kirja kiihtyi, tapahtumat vyöryivät ja sitten taas rauhoittuivat. On vaikea uskoa, että näinkin pieni kirja (hieman yli 200 sivua lukemassani uudessa pokkaripainoksessa) pitää sisällään niin paljon tapahtumia, ajatuksia ja symboliikkaa – tuntumatta yhtään liian tiiviltä paketilta. Pitkästä aikaa lukemani kirja, joka ei tuntunut kuitenkaan loppuvan kesken, vaikka lopetus jäikin mietityttämään. Tartuin kirjaan suurin odotuksin, ja olen iloinen ettei se pettänyt niitä. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän.

 

 

 

Vuoden 2013 elokuva traileri:

 

 

 

18/20 - L. M. MONTGOMERY: Hedelmätarhan Kilmeny

Tein runotehtävän tästä kirjasta romanttisen tunnelman takia :))


En keksinyt runolle nimeä, mutta tässä se on:


Syvällä hedelmätarhassa
piilossa
tyttö ja viulu
ja sen soitto sinne houkutteli
vieraan merkittävän

Oliko se rakkautta
ensisilmäyksellä?
kohtalonpeliä,
ovelaa
vai pelkkää sattumaa

Sanat omat oli
joku tytöltä jo
kauan aikaa sitten
riistänyt
mutta ei elämäniloa

Päivät kuluivat
ja hän palasi
ilta illan jälkeen
kuuntelemaan viulunsoittoa
istumaan tähtitaivaan alle

Ja sitten -
kaikki muuttui
eikä ollut vain tuuria
että ensimmäisiä sanoja
olivat minä rakastan sinua

17/20 - LAURA JACKSON: Freddie Mercury - elämäkerta

Tehtävä 1 - arvostelu

 

Freddie Mercury on siis uraauurtaneen Queen-yhtyeen (yksi suosikkibändeistäni) laulaja ja toisinaan myös kosketinsoittaja. Hän myös kirjoitti ison osan Queenin hiteistä. Freddie oli biseksuaali, ajalla joilloin se ei ollut kaikkein helpointa. Hän kuoli 90-luvun alussa AIDSin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Tämä Laura Jacksonin elämäkerta valoittaa Freddien monitasoista persoonaa.

Kirja on lyhyin elämäkerta, jonka olen lukenut. Yleensä olen tottunut siihen, että elämäkerrat ovat ainakin 500 sivun jättiläisiä. Tässä tapauksessa kirja kattoi kuitenkin niukasti alle 300 sivua. Freddien tarina etenikin nopeasti, esimerkiksi lapsuus sivuutettiin vain yhdessä luvussa.

Jackson keskittyikin elämäntahtumien sijasta enemmän kuvaamaan Freddien identiteettiä, kamppailua seksuaalisuuden kanssa sekä ristiriitaa rohkean lavapersoonan ja ujon yksityishenkilön välillä. Jäin kaipaamaan kuitenkin selvitystä Freddien ja muiden bändijäsenten väliseen ystävyyteen. On aina kiinnostavaa lukea minkälaiset suhteet bändijäsenillä oli toisiinsa. Kirjassa kuitenkin painotettiin enemmän pohtimaan Freddien elämän kahta tosirakkautta, Mary Austinia ja Jim Huttonia, joihin perehtyminen vastasi kyllä moniin kysymyksiini kiitettävällä tasolla. Jackson kuvasi Freddien sairastumista hyvin koskettavasti ja kuoleman kohdalla nousi pala kurkkuun.

Ehkä tässä tapauksessa oli hyvä, että elämkerta oli tiivistetympi kuin lajin yleiset edustajat ja keskittyi selkeästi tiettyyn teemaan henkilön elämästä. Freddien tapaukseen se sopi ihan hyvin, vaikka joitain kaipaamiani selvennyksiä jäi puuttumaan. Tai ehkä niihin ei ollut ollut mahdollista löytää tietoa, kenties.